Suomalaisten suhde rahaan on muuttunut hiljaa mutta näkyvästi. Pankkitili on yhä monelle turvallisin paikka säästöille, mutta yhä useampi kotitalous katsoo myös rahastoihin, osakkeisiin ja muihin sijoituskohteisiin. Muutos näkyy arjessa, pankeissa, verokeskustelussa ja politiikan puheissa.
Poliittisille puolueille säästäminen ja sijoittaminen eivät ole vain yksityistalouden asioita. Ne liittyvät verotukseen, yrittäjyyteen, työpaikkoihin, ostovoimaan, yritysten rahoitukseen ja siihen, kenelle vaurastumisen mahdollisuudet Suomessa kuuluvat. Vuonna 2026 kysymys on entistä selvempi: halutaanko Suomesta maa, jossa omistaminen laajenee tavallisille kotitalouksille, vai maa, jossa sijoittamista katsotaan ennen kaikkea veropohjan ja tuloerojen kautta.
Sijoittaminen arkipäiväistyy
Suomi on pitkään ollut talletusten maa. Pörssisäätiön tilastojen mukaan suomalaisten finanssivarallisuus on yli 230 miljardia euroa, ja noin puolet siitä on talletuksissa. Valtaosa talletuksista on edelleen käyttelytileillä, mikä kertoo varovaisesta säästämiskulttuurista.
Tilastokeskuksen mukaan pörssiosakkeita tai sijoitusrahastoja omisti vuoden 2024 lopussa jo runsaat kaksi miljoonaa suomalaista. Osuus oli vajaat 37 prosenttia henkilöistä. Vielä vuonna 2013 vastaava osuus oli noin neljännes, joten muutos on ollut selvä.
Sijoitusrahastot ovat nousseet tavallisen säästäjän työkaluksi. Tilastokeskuksen mukaan rahastoja omisti vuoden 2024 lopussa noin 30 prosenttia suomalaisista, kun pörssiosakkeita omisti vajaat 17 prosenttia. Osakesäästötili on puolestaan tuonut suoran osakesijoittamisen lähemmäs etenkin nuorempia ikäryhmiä.
Ruotsi kulkee monessa vertailussa eri polkua. Ruotsalaiset ovat pitkään käyttäneet rahastoja, eläkesäästämistä ja sijoitustilejä laajemmin osana vaurastumista. Suomessa osakeinnostus on viime vuosina vahvistunut, mutta rahastosäästämisen kulttuuri on yhä ruotsalaista kapeampi.
Kokoomus luottaa omistajuuteen
Kokoomus suhtautuu säästämiseen ja sijoittamiseen lähtökohtaisesti kasvun, omistajuuden ja yrittäjyyden kautta. Puolueen ajattelussa kotitalouksien sijoittaminen vahvistaa yksilön taloudellista vapautta, mutta samalla se kanavoi pääomia yrityksiin. Siksi kokoomus katsoo sijoittamista usein myös yritysten rahoituksen näkökulmasta.
Pääministeri Petteri Orpon johtama kokoomus on korostanut työn, yrittämisen ja omistamisen kannustimia. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mikro- ja yksinyrittäjyysohjelma kuvaa yrittäjyyttä vapauden ja vastuun yhdistelmäksi. Ohjelmassa painotetaan mikroyritysten rahoituksen saatavuutta, toiminimiyrittäjien asemaa, YEL-järjestelmän korjaamista ja yritystoiminnan esteiden purkamista.
Sijoittajan näkökulmasta kokoomuksen linja on myönteinen etenkin silloin, kun sijoittaminen tukee kotimaisia yrityksiä ja kasvua. Puolueen maailmassa pääomat eivät ole vain varallisuutta, vaan myös työkalu uusia työpaikkoja, vientiä ja innovaatioita varten. Tämä näkyy myös suhtautumisessa osakesäästötilin kehittämiseen ja rahastosijoittamisen esteiden madaltamiseen.
Kokoomuksen haaste on kuitenkin sosiaalinen hyväksyttävyys. Kun puolue puhuu vaurastumisesta, osa äänestäjistä kuulee sen helposti hyvätuloisten etuna. Siksi kokoomuksen on perusteltava, miten omistajuuden laajentaminen tavoittaa myös pienituloiset, nuoret ja ensimmäistä kertaa sijoittavat kotitaloudet.
SDP hakee reilua kasvua
SDP:n suhtautuminen säästämiseen ja sijoittamiseen on varovaisempi ja vahvemmin oikeudenmukaisuuden kehystämä. Puolue ei vastusta sijoittamista sinänsä, mutta se painottaa, että varallisuuden kasvu ei saa kasvattaa kohtuuttomia eroja. SDP:n talouspuheessa sijoittaminen liittyy ennen kaikkea reiluun verotukseen, turvalliseen työelämään ja julkisten palveluiden rahoitukseen.
Antti Lindtmanin SDP on uudessa poliittisessa ohjelmassaan puhunut oikeudenmukaisesta talouskasvusta. Puolueen mukaan kasvu tarvitsee luottamusta, koulutusta, osaamista ja vahvoja peruspalveluja. SDP:n vaihtoehtobudjetissa korostuu ajatus siitä, että hyväosaisimmat osallistuvat enemmän yhteisiin talkoisiin, jotta kasvu olisi sosiaalisesti kestävämpää.
Säästäjälle SDP:n viesti on kaksijakoinen. Tavallisen kotitalouden pitkäjänteinen säästäminen ei ole puolueen kritiikin kohde. Sen sijaan suurten pääomatulojen, varallisuuden keskittymisen ja verosuunnittelun kohdalla puolue hakee tiukempaa linjaa.
Yrittämiseen SDP suhtautuu myönteisesti, mutta työelämän ehtojen kautta. Puolue haluaa kasvua, mutta se ei halua kasvua työntekijän turvan kustannuksella. Tämä erottaa sen kokoomuksesta ja perussuomalaisista, joiden painotus on vahvemmin työn ja yrittämisen verotuksen sekä sääntelyn keventämisessä.
Keskusta puhuu alueiden yrittäjyydestä
Keskustan suhde säästämiseen, sijoittamiseen ja yrittämiseen rakentuu alueiden elinvoiman ympärille. Puolueen perinteinen vahvuus on ollut pienyrittäjien, maa- ja metsätalouden, perheyritysten sekä maakuntien näkökulma. Sijoittamisesta puhutaan keskustassa harvemmin pörssin tai pääomamarkkinoiden kielellä, mutta omistajuus on puolueelle tärkeä osa paikallista päätösvaltaa.
Antti Kaikkosen johtama keskusta hakee vuonna 2026 maltillista paluuta, jossa talouden vakaus, turvallisuus ja alueellinen oikeudenmukaisuus korostuvat. Keskustan periaateohjelmatyö nostaa esiin turvallisuuden ja vakauden, mutta puolueen laajempi talouslinja nojaa myös siihen, että yrittäminen pitää tehdä mahdolliseksi kaikkialla Suomessa.
Keskustan näkökulmasta sijoittaminen ei saa keskittyä vain suuriin kaupunkeihin, pörssiyhtiöihin tai kasvukeskuksiin. Pääomaa tarvitaan myös maaseudulle, uusiin energiahankkeisiin, paikallisiin palveluihin ja omistajanvaihdoksiin. Puolueen omistajuuspuhe on siksi lähempänä perheyrittäjää kuin aktiivista pörssisijoittajaa.
Keskustan haaste on sanoittaa sijoittaminen uudella tavalla. Jos suomalaiset sijoittavat yhä enemmän rahastoihin ja osakkeisiin, myös keskustan on kerrottava, miten kansankapitalismi, osuustoiminta, paikallinen omistajuus ja alueellinen kasvu sidotaan yhteen.
Perussuomalaiset painottaa ostovoimaa
Perussuomalaisten talouslinjassa säästäminen ja sijoittaminen liittyvät ennen kaikkea ostovoimaan, verotukseen ja kansalliseen etuun. Puolueen viesti on usein, että ihmisille pitää jäädä enemmän omaa rahaa käteen. Kun kotitaloudella on enemmän tuloja käytettävissä, se voi kuluttaa, säästää tai sijoittaa omien valintojensa mukaan.
Riikka Purran johtamat perussuomalaiset korostavat julkisen talouden kuria ja menojen priorisointia. Puolueen puheessa vaikeita säästöpäätöksiä ei voi korvata pelkällä kasvupuheella. Tämä tekee sen talouslinjasta sijoittajan kannalta kaksitasoisen: verojen keventäminen ja ostovoima nähdään myönteisinä, mutta julkisen talouden säästölinja voi herättää huolta palveluista ja kotimaisesta kysynnästä.
Perussuomalaisille yrittäjyys on suomalaisen työn jatke. Puolueen viestinnässä yksityinen sektori, työpaikat ja kotimainen omistajuus ovat talouskasvun perusta. Samalla puolue suhtautuu kriittisesti yritystukiin, jos ne nähdään tehottomina tai väärin kohdentuvina.
Sijoittamisen kentällä perussuomalaisille luonteva avaus on osakesäästötilin kehittäminen. Elinkeinoministeri Sakari Puiston esiin nostama ajatus rahastojen ja ETF-tuotteiden tuomisesta osakesäästötilille sopii puolueen ostovoima- ja omistajuuspuheeseen. Se voisi madaltaa tavallisen kotitalouden kynnystä hajauttaa sijoituksiaan.
Vasemmisto katsoo verotuksen kautta
Vasemmistoliitto suhtautuu säästämiseen ja sijoittamiseen selvimmin eriarvoisuuden näkökulmasta. Puolue ei vastusta pienimuotoista säästämistä, mutta se suhtautuu kriittisesti pääomatulojen kevyempään verokohteluun ja varallisuuden keskittymiseen. Sen talouslinja kysyy, miksi työn verotus on monelle raskaampaa kuin pääoman verotus.
Minja Koskelan vasemmistoliitto on vaihtoehtobudjetissaan painottanut työllisyyttä, julkisia palveluja ja pienituloisten ostovoimaa. Puolueen mukaan työttömyyttä ei ratkaista tukia leikkaamalla, vaan lisäämällä työn kysyntää, vahvistamalla palveluja ja tukemalla ihmisiä takaisin työmarkkinoille.
Yrittäjyyden kohdalla vasemmistoliiton viesti on usein luultua käytännöllisempi. Puolue on esittänyt pienyrittäjien hallinnollisen taakan keventämistä ja arvonlisäverovelvollisuuden alarajan nostamista. Samalla se haluaa vahvistaa yrittäjien ja itsensätyöllistäjien sosiaaliturvaa.
Sijoittajan kannalta vasemmistoliiton linja tarkoittaisi todennäköisesti tiukempaa pääomatulojen ja suurten omistusten verotusta. Pienelle säästäjälle puolue voisi tarjota helpotuksia, mutta suurille pääomatuloille ja osinkoverotuksen huojennuksille se suhtautuu kriittisesti.
Vihreät yhdistää sijoittamisen murrokseen
Vihreiden talouslinja tekee sijoittamisesta välineen muutokseen. Puolue haluaa ohjata pääomia ympäristön, ilmaston ja uuden teknologian kannalta kestäviin kohteisiin. Samalla se korostaa, että talouspolitiikan pitää olla sosiaalisesti oikeudenmukaista.
Sofia Virran vihreät ovat Reilun muutoksen ohjelmassaan kuvanneet taloutta, jossa päätöksenteon pitää huomioida myös kaukana tulevaisuudessa olevat hyödyt ja kustannukset. Puolueen talouspoliittinen ohjelma taas ehdottaa pääomatulojen ja ansiotulojen verotuksen lähentämistä sekä osinkoverotuksen uudistamista.
Vihreät suhtautuu yrittäjyyteen myönteisesti, jos yritystoiminta uudistaa taloutta ja vähentää haittoja. Puolueen ohjelmassa todetaan, että yritykset ovat hyvinvointivaltion kivijalka aina itsensätyöllistäjistä kasvuyrityksiin. Vihreät haluaa helpottaa yritysten syntymistä, mutta samalla se haluaa verotuksen olevan selkeä, oikeudenmukainen ja ympäristöä ohjaava.
Sijoittajalle vihreiden linja näkyy vastuullisuuden kautta. Puolue ei puhu vain siitä, paljonko sijoitukset tuottavat, vaan myös siitä, millaista taloutta ne rakentavat. Tämä erottaa vihreät kokoomuksen kasvupuheesta ja vasemmiston veropainotuksesta.
Erot näkyvät veroissa
Puolueiden erot säästämisessä ja sijoittamisessa tiivistyvät lopulta verotukseen. Kokoomus korostaa kannustimia, omistajuutta ja yritysten rahoitusta. Perussuomalaiset painottaa ostovoimaa, kotimaista työtä ja verotuksen keventämistä. Keskusta puhuu alueellisesta omistajuudesta ja pienyrittämisen edellytyksistä.
SDP, vihreät ja vasemmistoliitto katsovat sijoittamista vahvemmin oikeudenmukaisuuden kautta. Ne hyväksyvät säästämisen ja sijoittamisen osana arkea, mutta haluavat varmistaa, että pääomatulojen verotus, osingot ja suuret omaisuudet eivät murenna verojärjestelmän progressiota. Vasemmistoliitto on tässä joukossa tiukin, vihreät järjestelmää uudistava ja SDP poliittisesti varovaisempi.
Loppujen lopuksi kaikki puolueet ymmärtävät, että Suomi tarvitsee pääomia. Erimielisyys koskee sitä, mistä pääomat tulevat, kuka niistä hyötyy ja millä ehdoilla vaurastuminen hyväksytään.
Mitä äänestäjän kannattaa katsoa?
Vuoden 2026 talouskeskustelussa säästäjä, sijoittaja ja yrittäjä voivat seurata erityisesti näitä kysymyksiä:
- Laajennetaanko osakesäästötiliä rahastoihin ja ETF-tuotteisiin.
- Kevennetäänkö työn, yrittämisen tai pääomatulojen verotusta.
- Kiristetäänkö suurten pääomatulojen, osinkojen tai varallisuuden verotusta.
- Helpotetaanko mikro- ja yksinyrittäjien rahoitusta ja hallintoa.
- Vahvistetaanko yrittäjien sosiaaliturvaa ja epäonnistumisen jälkeistä uutta mahdollisuutta.
- Ohjataanko sijoituksia vihreään siirtymään, kotimaiseen kasvuun vai yleisesti markkinoille.
Lähteet
Tilastokeskus: Yhä useampi suomalainen sijoittaa pörssiosakkeisiin tai sijoitusrahastoihin.
Pörssisäätiö: Yksityishenkilöiden rahoitusvarat.
Suomen Pankki: Kotitalouksien osakesijoitukset ja rahastosijoitukset vuonna 2025.
Kokoomus: Kokoomuksen eduskuntaryhmän mikro- ja yksinyrittäjyysohjelma.
SDP: Poliittinen ohjelma ja vaihtoehtobudjetti 2026.
Keskusta: Periaateohjelma 2026.
Perussuomalaiset: Ohjelmat ja osakesäästötiliä koskevat julkiset avaukset.
Vasemmistoliitto: Vaihtoehtobudjetti 2026 ja verolinjaukset.
Vihreät: Reilun muutoksen ohjelma ja talouspoliittinen ohjelma